Oranssia!

Oranssin eri sävyt kuuluvat syksyyn. Nyt alkaa olla vihoviimeiset hetket bongata luonnosta loistavia värityksiä. Maisema alkaa olla melkoisen paljas, karu ja lehdetön. Huomenna on marraskuun vuoro. 

Viimeiset väriloiston hetket ennen lehtien lopullista lakastumista...



Tämän viikonlopun teeman mukaisesti ja itse kaiverrettuna.. Happy Halloween! :)

Loppuun vielä upea, koskettava runo.

Omistan sen tälle pyhäinpäivälle.

"En muistanut totta tosiaan

kuinka mustia ovat

marraskuun puut

sen jälkeen

kun ovat heittäneet

räiskyvät

syksyn riehakkaat

värivaatteet oksiltaan.

Kun mustilla

luuranko-oksilla

istuu mustia variksia

 ja taivaskin on

kuin pitkäperjantai.

Kuinka ihminen jaksaa?

Kuinka ihminen kestää?

Kun sielu on matalapaineessa

ja kaipaa

kaikkeen entiseen.

Kaikkeen ehdottomasti loppuneeseen."

Kaarina Raita



Kertakaikkisen kaunis ovikranssi syksyn väreissä.
Porvoosta menneellä viikolla bongattua.



Puutarhan jouluinen vierailija

Puutarhan komea vieras!

Tänään aamupalaa syödessämme ihastelimme lasten kanssa punatulkkuja, jotka täplittivät syreeniaitaamme siellä täällä. Tuli kovin jouluinen olo niiden puuhia seuratessa. Ja ihmekös tuo onkaan, sillä onhan uroslintu kaikessa punaisuudessaan ja pulleine masuineen kuin luotu joulun linnuksi. Ei siis liene myöskään ihme se, että punatulkku on yksi suosituimmista aiheista lintuteemaisissa joulukorteissa, koristeissa, yms. Jouluun punatulkut ovat liittyneet myös siksi, että ne juuri alkutalvesta saapuvat pihoille ruokatarjoilun toivossa. Punatulkulle on luotu myös monta lempinimeä kansan suussa. Itse asiassa niitä löytyy peräti kuutisenkymmentä erilaista! Mielestäni suloisin näistä on "Talven Ruusu".


Punatulkkuja lapsuudenkotini joulukuusessa sekä ikkunakoristeena

Päivä käy lyhyemmäksi

Päivä painuu mailleen. Yhä kauemmas loittonee aurinko luotamme.

Miten tuntuukaan, että heti kun kellot siirrettiin talviaikaan niin iltapäivällä pimeä humahtaa päälle jo aivan liian aikaisin. Itseäni tuntuu myös vuosi vuodelta vaivaavan enemmän ja enemmän nämä pimenevät syysillat. Huomaan myös suunnittelevani vuosi vuodelta aikaisemmin joulu -tai sanottaisiinko koriste- valosarjojen sytyttelyä niin ulos kun sisälle. Usein olen kuitenkin odottanut vähintään marraskuun puoliväliin ennenkun olen valoja alkanut pikkuhiljaa ripustella paikoilleen. Ehkäpä tänä vuonna olisi aika startata kausi jo vähän ennemmin käyntiin. Tavalliset kynttilät ovat meillä saaneetkin jo useamman viikon ajan palaa joka ilta niin sisällä omissa kipposissaan kuin ulkona lyhdyissään.

Tänä syksynä olemme onneksi toistaiseksi saaneet nauttia melko aurinkoisesta ja kuivastakin säästä. Lisäksi illat ja yöt ovat olleet usein kauniita tähtivöineen, revontulineen ja kuutamoineen kuten taas tänäänkin. Mutta tiedän, että käänne tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin.. Ja voi kun se käänne tarkoittaisikin lumen tuprutusta ja pikku pakkasta, mutta kun se taitaa olla vain sitä vettä ja sumuisen kosteaa harmautta..

Kuunvalo lumosi iltalenkillä

Valosta saa voimaa ja pienikin valonliekki luo toivon tunteen sydämeen. Pimeydessä tuikkivat valot ilahduttavat ja saavat kotoisan lämmöntunteen läikähtämään rinnassa. Valon juhlakin onneksi jo siintelee tuolla horisontissa ja on takuuvarmasti tulossa luoksemme, kunhan vain ensin jaksamme kahlata läpi tämän pimeän kauden.
Jaksamista siis itse kullekkin tähän pimeämmäksi käyvään syksyyn ja sytytellään rohkeasti niitä suuria ja pieniäkin valoja loistamaan ja ilahduttamaan näitä tummenevia iltoja!

Rottia ja joulukuusia

Törmäsin IKEAlla varsin mielenkiintoiseen joulukuuseen. Eipä tällätavalla koristeltua joulukuusta varmaan kenenkään kotoa tule löytymään jouluaattona, vai löytyykö sittenkin..? Tarjolla oli myös esim. mäyräkoira pehmoleluilla kuorrutettuja puita. Jep, ideoita tietysti nämäkin muiden joukossa. Kieltämättä luovaa.. heh.. ehkä joissain henkilöissä myös kylmiä väreitä herättävää ;)

Varo joulukuusi! Olet pian jyrsitty muisto vain..

Innostuin sitten kuvailemaan vähän enemmänkin noita Ikean joulukuusia. Loput joulukuuset olivatkin sitten "vähän" perinteisemmän koulukunnan koristelutapoja noudattavia :) PS. Harmikseni jäi se mäyräkoirakuusi kuvaamatta..


Perinteistä punaista ja kultaa kuusen oksilla

Lisää punaiseen pukeutuneita kuusipuita

Hopeiset koristeet.
Ps. Yksinkertaisen kaunis tähtivalaisin roikkumassa oikeanpuoleisen kuvan taustalla.

Kultaiset koristeet joulukuusten oksilla.

Ikean tämän vuoden joulussa erottui selvästi lahjapapereiden, sanoisinko jopa glamourmainen tyyli. Tykkäsin kyllä näistä, vaikka perinteisempiä ja yksivärisiäkin lahjapapereita suosin myös.
Tässäpä muutamat lahjapaperinäytteet:

Luksusmaista kiiltoa lahjojen kääreiksi

Bongasin myös aika mielenkiintoisia tähtikynttelikköjä/-valoja. Itseasiassa tykästyin näihin aika paljon. Jotenkin kivoja kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Vähän kitschimpääkin koristetta oli tarjolla. Vai mitäs tuumitte osasta näistä seuraavista joulukransseista?

Ja sitten vielä muutamat asetelmat. Ihan kivoja nuo ruukut muuten. Itseltäni löytyykin jo valmiiksi yksi samaa "pitsikuvioista" sarjaa oleva tuikkukippo:

Loppuun yllättäen suosikikseni kohonneet koristevalot. Aluksi katsoin niitä vähän että "hmmm.." mutta sitten aloin pitää niistä ja nyt vähän harmittaa, etten ostanut niitä itselleni. Ehkäpä täytyy vielä tehdä yksi Ikea -reissu lähiaikoina..

Jotenkin viehättävät kaikessa kultaisuudessaankin nämä "joulukellot"..

 Valikoima erilaisia paristoilla toimivia jouluvaloja

Yllätys postilaatikossa

Tänään odotti suloinen yllätys postilaatikossa. "Kaikkien aikojen joulu" -lehti oli ilmestynyt! Olin aivan unohtanut, että lehden ilmestymisajankohta on nyt. Arki on pitänyt kiireisenä, enkä ole vielä tänä syksynä paljoa ehtinyt ajatuksia joululle tai joulunodotukselle antaa. Jotenkin nyt sitten tämän lehden myötä vähän paremmin taas konkretisoitui ajatus ja ilo joulun lähestymisestä. Pieni jouluinen odotuksen liekki kasvoi pikkuisen suuremmaksi ja jäi sydämeen lepattelemaan..

Saas nähdä millainen lehti on sisällöltään tänä vuonna. Viimevuotiseen lehteen olin ainakin erittäin tyytyväinen. En ole vielä halunnut hirveästi kurkistella lehden sisäsivuille, jätän viikonloppuun sen nautinnon. Silloin on enemmän aikaa, että saan aivan omassa rauhassa, kiireettömästi syventyä lehden jouluiseen maailmaan. Samalla ajattelin myös korkata tämän vuoden glögikauden käyntiin. Eiköhän jo ole aikakin. Eihän tässä ole enää loppupeleissä kuin reippaat yhdeksän viikkoa jouluun!

Herra Huurteen kosketus

Huurteen kuorruttamat ruohonkorret

Tänä aamuna kattoja ja maanpintaa peitti täällä etelässäkin kimalteleva, valkoinen huurre. Ulos astuessa ilmassa tuoksui sekä tuntui kirpeä pakkasherran henkäys. Tuuli puri kylmästi ja teki mieli kääntyä takaisin sisälle. Silti siinä samalla se kaikki tuntui jotenkin kovin ihastuttavalta. Huurteinen maisema näytti niin taianomaisen kauniilta että tuli aivan pakottava tarve hyräillä muutamat joululaulutkin siinä eteenpäin kulkiessa. Kovasti mieleen alkoi myös nousta ajatus siitä, mahdammeko tänä vuonna saada kokea valkoisen joulun..!

Lehtivihreä joutuu pian väistymään talven tieltä..

Vaahteranlehdet vielä hetken loistossaan, huurrekitein reunustettuina.