Päivä käy lyhyemmäksi

Päivä painuu mailleen. Yhä kauemmas loittonee aurinko luotamme.

Miten tuntuukaan, että heti kun kellot siirrettiin talviaikaan niin iltapäivällä pimeä humahtaa päälle jo aivan liian aikaisin. Itseäni tuntuu myös vuosi vuodelta vaivaavan enemmän ja enemmän nämä pimenevät syysillat. Huomaan myös suunnittelevani vuosi vuodelta aikaisemmin joulu -tai sanottaisiinko koriste- valosarjojen sytyttelyä niin ulos kun sisälle. Usein olen kuitenkin odottanut vähintään marraskuun puoliväliin ennenkun olen valoja alkanut pikkuhiljaa ripustella paikoilleen. Ehkäpä tänä vuonna olisi aika startata kausi jo vähän ennemmin käyntiin. Tavalliset kynttilät ovat meillä saaneetkin jo useamman viikon ajan palaa joka ilta niin sisällä omissa kipposissaan kuin ulkona lyhdyissään.

Tänä syksynä olemme onneksi toistaiseksi saaneet nauttia melko aurinkoisesta ja kuivastakin säästä. Lisäksi illat ja yöt ovat olleet usein kauniita tähtivöineen, revontulineen ja kuutamoineen kuten taas tänäänkin. Mutta tiedän, että käänne tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin.. Ja voi kun se käänne tarkoittaisikin lumen tuprutusta ja pikku pakkasta, mutta kun se taitaa olla vain sitä vettä ja sumuisen kosteaa harmautta..

Kuunvalo lumosi iltalenkillä

Valosta saa voimaa ja pienikin valonliekki luo toivon tunteen sydämeen. Pimeydessä tuikkivat valot ilahduttavat ja saavat kotoisan lämmöntunteen läikähtämään rinnassa. Valon juhlakin onneksi jo siintelee tuolla horisontissa ja on takuuvarmasti tulossa luoksemme, kunhan vain ensin jaksamme kahlata läpi tämän pimeän kauden.
Jaksamista siis itse kullekkin tähän pimeämmäksi käyvään syksyyn ja sytytellään rohkeasti niitä suuria ja pieniäkin valoja loistamaan ja ilahduttamaan näitä tummenevia iltoja!