Pysähdyin hätkähtäen, hetken verran jopa säikähtäen ihailemaan niitä. Kauempana olevat katuvalot heijastuivat peurojen takaa korostaen niiden ääriviivoja. Aloin kaivaa kännykkää esiin ja ajattelin, että minun on saatava tämä näky tallennettua. Kun nostin pääni oli peurat kadonneet tieltä puiden suojiin ja hetki oli ohi.
Näin lähelle en ole koskaan luonnossa peuroja päässyt. Hetki oli todella hieno, taianomainen. Syy miksi kirjoitan tästä joulublogiini löytyy siitä, että tuossa taianomaisessa hetkessä oli myös ripaus jouluntuntua mukana sillä peurat ovat jollakinlailla kovin jouluisia eläimiä..
 |
| Viime joulun alla ikkunaostoksilla bongattu taianomainen peura.. |
Varmasti maaginen hetki :) lapsuude metsän keskellä eläneenä joskus kaipaa sitä, että luonto on kädenmitan päässä. Kaupungissa luonto näkyy vain oravien, pikkulintujen ja citykanin muodossa, mutta mukava niinkin :)
VastaaPoistaOlen uusi bloggaaja. Jos olet kiinostunut seurailemaan tekstejä i, osoite on joululainen.blogger.fi
Tuollainen hetki, kun pääsee lähelle luonnossa villinä eläviä eläimiä on kyllä käsittämättömän hieno!
VastaaPoistaMukava saada uusi joulublogi luettavaksi! :) Tervetuloa meidän joulubloggaajien joukkoon! :)
Ihana kohtaaminen! Minä en ole koskaan nähnyt peuroja luonnossa, hirviä kylläkin, mutta vain tien läheisyydessä autoillessani. Peurat ovat kauniita eläimiä, sellaisia herkkiä ja kyllä, jouluisiakin. Usein niitä on kuvattuna joulukorteissa ja koristeissa, niin kuin tuossa sinunkin kuvassasi.
VastaaPoistaSe oli kyllä melkoisen ainutlaatuinen hetki. Kaunis, pysäyttävä. Vähän kuin jokin unikuva!
Poista